Tätä kuvattiin Norjassa

Muistatko kun menin Norjaan kuvaamaan televisiomainosta? Se oli hieno päivä, mutta myös jännittävä. Eniten minua jännitti suihkukohtaus, koska – yllätys, yllätys – suihkussa ei käytetä vaatteita.

Tässä se nyt on. Valmis mainos, joka pyörii tällä hetkellä myös televisiossa.

Kollageenista kiinnostuneille tiedoksi, että Instagramissani on käynnissä mahtava arvonta! Joku onnekas voittaa itselleen ensi viikolla vuoden The Solution -kollageenit!

Kaupallinen yhteistyö: Oslo Skin Lab

Continue Reading

Miten päädyin yläosattomissa norjalaiseen suihkuun?

Tilanne on nyt tämä:

Istun minulle täysin tuntemattoman ihmisen sohvalla. Kuvaaja pitelee kameraa noin puolen metrin päässä kasvoistani. Ohjaaja makaa viereisellä sohvalla kuvaajaa ohjeistaen. Viereisessä huoneessa tilannetta seurataan suuresta monitorista. Yritän näyttää luonnolliselta tätä tekstiä kirjoittaessani. Se ei ole helppoa kun kameran linssi tuijottaa ahnaasti kasvojani.

Kohta riisun vaatteeni ja menen suihkuun. Enkä suinkaan yksin.

Continue Reading

weekend in Paris

Pitkä viikonloppu Pariisissa! Mellakoiden järjettömyys valkeni meille kokonaisuudessaan vasta matkan jälkeen. Kohtaamamme mielenosoitus oli siis varsin maltillinen -kuten video osoittaa.

Continue Reading

Paris closeup

Yhteistyössä Olympus

Muistan sen maagisen hetken pimiössä. Painoin paperin veden alle. Sen jälkeen tuuditin sitä yhtä varovasti kuin lasta uneen. Ensin näin ääriviivat. Sitten kokonaisen hahmon. Siirsin kuvan seuraavaan vesiastiaan henkeäni pidätellen. Tulisiko kuvasta tarkka? Ehkä kamera hieman tärähti? Vihdoin naisen kasvot piirtyivät tarkkana paperille.

Onnistumisen hetkellä tajusin, että valokuvaaminen on parhaimmillaan taidetta.

Continue Reading

Vihdoinkin New York

Yhteistyö: Maria Casino

Yksikään tavara maailmassa ei anna minulle matkustamisen tuomaa nautintoa. Lähtemisessä on vain jotain maagista. Ehkä siksi, että tietää tulevansa takaisin. Ilman turvallista kotia matkustaminen voisi tuntua pakomatkalta. 

Muistan aina sen kutkuttavan tunteen kun istuin ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Kone suuntasi 90-luvun alkupuolella – yllätys, yllätys – Kanarialle. Lentoemännät näyttivät jumalattarilta, joilla oli kaikki valta maailmassa. He hymyilivät, tarjosivat juomia ja toivat minulle värityskirjan lentomatkan ratoksi. 

En ole koskaan värittänyt niin tarkasti kuin silloin.

Continue Reading

Ensimmäinen vlogi!

Kädet hieman tärisevät. Ääni värisee. Istun keittiön pöydän äärellä ja tuijotan tietokonetta poikani kanssa. Hän neuvoo. Minä kuuntelen. Olen juuri julkaisemassa ensimmäisen YouTube -videon.

Mitä ihmettä olen tekemässä?

Pelottaa ja innostaa. Jännittää ja naurattaa. Idea vlogiin tuli yllättäen kun ystäväni kyseli sen perään. Annoin ajatuksen hautua – pitkään. Sitten päätin kokeilla. Mitä menetän? Ehkä sanon jotain tyhmää? Ehkä minulle nauretaan?

Eli ei mitään uutta!

Continue Reading

Menee tunteisiin…

En muista milloin viimeksi olisin nukkunut kuin tukki. Viime viikonloppuna se kuitenkin tapahtui.

Näin pitkiä ja polveilevia unia, koska yksikään ääni ei havahduttanut minua hereille. Se ei ole mahdollista Helsingissä, jossa raitiovaunut rämisevät ja kerrostalon seinien läpi kuuluu kun naapuri vetäisee vessan. Se on mahdollista lapsuudenkodissa, jossa yöllä kuulee vain peltojen ja metsän välissä lepäävän hiljaisuuden.

Kuinka kaipasinkaan taas kotiin.

Continue Reading

Koti kasassa

Yhteistyössä Metropoli Kaluste Oy

Pitkään ja hartaasti odotettu päivä on koittanut. Istun uuden kodin uudella sohvalla. Pyörittelen lasissani punaviiniä. Siinä on huojennuksen tuoksu. Tavarat ovat vihdoin löytäneet paikkansa.

Aivan kuten minäkin.

Pari viikkoa sitten tilanne oli täysin toinen. Istuin kaaoksen keskellä. Purkkeja, kippoja, kuppeja, tarpeettomia paperilappuja, vajaita hoitoainepurkkeja, lähes loppuun poltettuja tuoksukynttilöitä. Vanha rikkinäinen sohva nuhjuisena uuden kodin nurkassa. Pakatessa tavaroista ja huonekaluista luopuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, purkaessa välttämättömältä.

Nyt sohvakin on siirtynyt paikkaan, jossa rikkinäisistä jaloista ja natisevasta pohjasta ei kukaan enää valita.

Continue Reading

Itsenäisen naisen tilitys

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.

Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.

Kuten tänä kesänä Ranskassa…

Continue Reading

Tähän ääniviestiin palaan aina uudelleen

Ihmiset ovat innokkaita tulkitsemaan asioita. Erityisesti väärin. Toisinaan tuntuu, että väärin tulkitsemisen taito on paljon kehittyneempi kuin taito tulkita oikein. Kai oppi tulee jo äidinmaidosta. Toisaalta, siemennesteen lusikka on aivan yhtä syvällä sopassa.

Tekstiviestit ovat väärinymmärryksen kehto. Vai tuntuuko seuraava kuvitteellinen esimerkki utopialta:

”Mikset sä enää kirjoita mulle, että sä rakastat mua?”

”Rakastan sua.”

”Miksi vaan pisteellä! Miksi et laita huutomerkkiä. Miksi et rakasta mua HUUTAMALLA? Mua pitää rakastaa huutomerkein!”

”Rakastan sua!”

”Ei tunnu oikeelta kun sanot sen noin. Musta tuntuu, että meidän pitää jutella.”

Ja asiasta jutellaan. Se on yhtä varmaa kuin marraskuun pimeys. Riidan yltyessä tekstari nostetaan pöydälle. Näyttävästi. Yhä uudelleen. Ihmiset ovat kumman innokkaita nostamaan asioita pöydälle, mutta innottomia pöydän putsaamiseen.

Continue Reading