Sykähdyttävän kaunis Saimaa

Kaupallinen yhteistyö Visit Saimaa

Muistan Saimaasta kaksi merkittävää asiaa: Nestori Miikkulaisen ja juhannuksen 1992. Miikkulaisesta tuli poikamiehenä sukunsa viimeinen ja juhannuksesta -92 elämäni paras. Muistan elävästi kun asuntoautomme kurvasi varakkaiden tuttavien mökille. Siellä juotiin ruuan kanssa viiniä (meillä ei koskaan) ja kilisteltiin iloisesti (meillä ei koskaan). Sain perheeltä muistoksi sateenvarjon, jonka kahva oli sullottu täyteen karkkia. Isä nappasi lahjan luovutuksesta kuvan. Näytän kuvassa siltä kuin olisin voittanut lotosta. En ollut koskaan nähnyt mitään niin oivaltavaa: KAHVA TÄYNNÄ KARKKIA!

Nestori Miikkulaisen muistan siksi, että veljeni ristittiin aikoinaan Nestoriksi. Nimi ei miestä pahenna, mutta pelkäsin ennettä. 

Continue Reading

Kotikaranteeni day 2

Kello on 9:31. Heräsin puoli tuntia sitten siihen kun yläkerran naapuri päätti hyppiä alas rappusia jättäen aina muutaman portaan välistä. Siitä syntyy iso ääni kun aikuinen ihminen tekee niin. 

Tänään minä en hypi minnekään. Palasin lauantaina viikon lomalta Teneriffalta. Loman aikana hallitus asetti suosituksen: Suomeen palaavien matkustajien olisi hyvä pysyä kotona 14 vuorokautta mahdollisen koronaviruksen leviämisen estämiseksi. 

Kyse ei siis ole viranomaisten määräämästä kotikaranteenista vaan suosituksesta, jota työnantajani vastuullisesti päätti toteuttaa. Puhun kuitenkin kotikaranteenista, koska a) se on helpompaa ja b) siltä se tuntuu.

Käytännössä pysyn kotona niin paljon kuin mahdollista. En ota vieraita. En käy vieraissa (heh). Tilaan ruuat kotiin niin pitkälle kuin mahdollista.

Ohjeiden mukaan saan ulkoiluttaa koiraa. Sitä minulla ei ole, joten ulkoilutan toisinaan itseäni. Lupaan pysyä poissa koirapuistoista vaikka aikamoinen narttu olenkin (toinen heh).

Continue Reading

Unelmista totta

Kyllä sen sanominen ääneen tuntuu vieläkin epätodelliselta. Oma laukkumallisto. Aikamoista.

Ihan yhtä epätodelliselta tuntuu selata kuvia laukkumalliston lanseeraustilaisuudesta. Olinko minä tuolla? Aika meni niin äkkiä! Ehdinkö oikeasti pysähtyä ja nauttia?

Continue Reading

Ihmeellinen Dubai

Oletko ihminen, joka vihaa niitä ihmisiä, jotka ripustavat jouluvalot parvekkeelle jo lokakuussa? Jos vastasit kyllä, älä mene Dubaihin. Siellä on joulu joka päivä.

Jos puolestaan rakastat kaikkea suurta, kimaltelevaa ja mystistä, this is the place to be.

Ensimmäinen Dubain matkani muutama vuosi sitten osoittautui luottokunnan laskun jälkeen massiiviseksi virheeksi. Tein paljon vääriä valintoja hotellista lähtien. Äläkä ymmärrä väärin. Kaikki oli ihanaa, kimaltelevaa ja kaunista. Mutta myös kallista. 

Pelkkä hotellin aamiainen maksoi enemmän kuin ihan kelpo illallinen kotimaassa.

Continue Reading

Arki, etkö voisi vielä odotella…

Radiossa soi ”Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo. Sieltä vaan mä rauhani saan…”.

Eletään kesäloman viimeistä päivää. Olo on haikea ja epävarma. Mitä syksy tuo tullessaan? Jaksanko ottaa kaiken vastaan? 

Tuntuu, että en ole vielä valmis arkeen.

Istun Raahessa sijaitsevan lapsuudenkotini keittiössä. Takassa on tuli. Poika pelaa Nintendoa, isä häärii omiaan ja äiti ratkoo ristikkoja. Pooki raikaa: ”Metsän näen jämäkän ja vaaran sinertävän…”.

Continue Reading

Havaintoja Ranskasta

Reissussa rähjääntyy. Vaikka lento olisi niinkin lyhyt kuin Helsingistä Nizzaan. Ihmiset haluavat lentokoneesta ulos niin pian kuin mahdollista. Turvavöiden napsuminen alkoi tälläkin kertaa hyvissä ajoin ennen merkkivalon sammumista. 

– Hyvät naiset ja herrat, istukaa vielä. Kone liikkuu edelleen, lentoemäntä huokaisi mikrofoniinsa.

Ymmärtäähän sen. Kolme ja puoli tuntia istumista. Vähemmästäkin toimistotyöläinen väsyy…

Continue Reading

Palma baby!

Kaupallinen yhteistyö: Olympus

”Mennään Palmaan mun synttäreillä!”, huudahdin yllätyksenä itsellenikin.

Sen piti olla vain heitto. Hetken mielijohde ei kuitenkaan tarvitse toteutuakseen kuin muutaman innostuneen ystävän. Niitä minulle on siunaantunut kiitettävästi. 

Ystävääni lainatakseni tilanne oli ”SOS!”: Piti varata lennot, löytää täydellinen hotelli ja perustaa Facebook -ryhmä matkan fiilistelyä varten. 

Ryhmä perustettiin. Liput varattiin. Hetken mielijohteesta tuli ihana pakkomielle.

”En mä mitään laske, mutta enää neljä kuukautta, kaksi päivää ja viisi tuntia matkaan!”

”Pitäiskö jo varata raflat kun matkaan on ENÄÄ kolme kuukautta?”

”Mun pitää laihduttaa 20 kiloa 20 päivässä. Ei paha!”

Ryhmään kilahtelevat viestit saivat perhoset juopumaan vatsassani. Mikään – korostan MIKÄÄN – ei ole yhtä ihanaa kuin loman suunnitteleminen kanssa ystäväin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Continue Reading

Kun puhelin on itseilmaisun väline

Yhteistyössä: Huawei

Puhelin ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkkä puhelin. Yhdelle se on arkea helpottava älylaite. Toiselle statussymboli. Minulle puhelin on kahdella sanalla sanottuna henki ja elämä (okei, heti ihmissuhteiden, työn, perheen ja terveyden jälkeen). Siksi ei ole yhdentekevää, millaisen luurin kanssa kahlaan ruuhkavuosien viidakossa.

Sain ensimmäisen matkapuhelimeni suunnilleen samoihin aikoihin ajokortin kanssa. Nokian tiiliskivestä siirryin virran mukana iPhonen käyttäjäksi. Steve Jobs ujutti omppunsa niin syvälle elämääni, että ajattelin eksyneeni siihen labyrinttiin lopullisesti. Olin liian pelokas katselemaan sivuille. Muihin merkkeihin tutustuminen tuntui työläältä ja vaikealta. Aivan kuten Jobs halusikin.

Sitten minulle tarjottiin ulospääsyä sokkelosta. Ovessa luki Huawei. Valehtelisin jos väittäisin, ettei oven avaaminen pelottanut. Kannattiko se? Ehdottomasti! Olen nyt käyttänyt yhteistyön tiimoilta Huawein P30 Pro -puhelinta maaliskuun lopusta alkaen.

Haluatko, että kerron mihin se pystyy? Parempi, että näytän…

Continue Reading

Tulloo ku tulloo

Tapahtui Helsingin Kalliossa eräänä keväisenä lauantai-iltana.

Minä en käy ikinä konserteissa, koska siellä on liikaa melua. Joku voisi sanoa, että that´s the point. Jossain mielenhäiriössä lupauduin ystäväni kanssa keikalle. Älä kysy bändin nimeä, koska en muista sitä. Keikka itsessään oli tosi hyvä – maltillisemmalla äänentoistolla se olisi ollut täydellinen.

Keikka ei kuitenkaan ollut illan kohokohta. Paras osuus tapahtui ennen sitä, pienessä Kallion kapakassa.

Continue Reading

Tuliaisia

Unohdan monta asiaa elämässäni, mutta tuliaiset muistan varmasti hautaan saakka. Kerran sain Kanariansaarilta tuliaiseksi vaaleanpunaisen korurasian, johon oli taiteiltu nimeni ja pari kirsikan kukkaa. Rakastin korurasiaa, mutta tykkäsin ensimmäisestä poikaystävästäni vieläkin enemmän. Annoin rasian hänelle. Seitsemänvuotiaana ajattelin, että sen suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole olemassakaan.

Continue Reading
1 2 3 5