Turhuuksien julkkis

Ihan tavallinen ja vähän väsyttävä maanantai. Istun radiostudiossa ja yritän pitää energiatasoni tapissa. Avaan mikrofonin ja pakotan itseni  hymyilemään. Raskas viikonloppu painaa hartioita.

Avaan Instagramin. Huomaan, että joku on kommentoinut kuvaani. Se kommentti imaisee viimeisenkin energian ja saa minut itkun rajamaille.

”Siinä toinen turhuuksien julkkis”.

Vilkaisen kommentoijan profiilia. Hän ei vaikuta kiusaajalta, toisten piikittelijältä eikä huonovointiselta ihmiseltä. Hän on aikuinen nainen, joka hymyilee lähes jokaisessa kuvassa.

Continue Reading

Totuus tulee lapsen suusta, mutta haluanko kuulla sitä?

Facebookissa kiertää hauska testi. Siinä äidit kysyvät lapsiltaan yksinkertaisia kysymyksiä, joihin piltit vastaavat omaan suloiseen ja suoraan tyyliinsä. Poikani innostui heti testistä. Minun piti hieman lämmitellä ajatuksiani… Entä jos vastaukset eivät olisikaan suloisia? Jos paljastuisi jotain julkisuudelle sopimatonta. Entä jos saisin kuulla, että “mama on aina töissä” ja “mama ei jaksa imuroida”.

Totta joka sana, mutta totuus on toisinaan vaikea kestää. Haluan olla niin cool kuin kuvittelen olevani!

Tästä se kuitenkin lähtee! Lupaan olla editoimatta. Onpas tämä nyt kummallisen jännittävää… Onko minulla siis jotain salattavaa? Ehkä unohdettu luuranko kaapissa?

Continue Reading

Tästä haastattelusta en voinut kieltäytyä!

Lyhennetyn työviikon ensimmäinen vapaa perjantai. Sitä oli odotettu pitkään! Minun piti herätä aikaisin ja käydä lenkillä. Sen jälkeen minun piti tehdä kaikkia niitä kivoja asoita, joita kotiäidit tekevät.

Kuten leipoa pullaa ja katsoa Kaunareita! Vai oliko se sittenkin Emmerdale?

Tällä kertaa jauhopeukalo jäi kuitenkin ilman jauhoja. Sain nimittäin kutsun, josta en millään halunnut kieltäytyä. Kutsun lähettäjä oli suomalaisia brändejä ja ihmisiä maailmalle esittelevä Fedited. Yritys, jonka tarkoitusperiä olin jo pitkään ihaillut.

Kiinnostaako sinua suomalainen muoti, minun elämänvalintani ja feminismi? Jos vastasit ei, toivotan sinulle kivaa päivänjatkoa! Jos vastasit joo, suosittelen sinua jatkamaan Feditedin tekemään haastatteluun.

Continue Reading

Yllätysvieraita, oh Lord!

Suomalaiset kyläilevät toistensa luona koko ajan vähemmän. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan kyläily on vähentynyt jo 40 vuotta. Syy saattaa löytyä kotihäpeästä. Ajattelemme, että kodin täytyy näyttää siistiltä kun vieraat saapuvat.

Hesarin juttua lukiessa muistin kuinka paljon vihaan yllätysvierailuja. Sitä kun keskellä lauantaipäivää ovikello soi. Kuulostaako tylyltä?

Annas kun selitän…

Continue Reading

Lyhennetty työviikko starttaa nyt!

Haaveista tulee totta kun lopettaa haaveilun ja aloittaa toiminnan. Nyt minun haaveestani tulee totta. Tästä viikosta jouluun saakka teen nimittäin lyhennettyä työviikkoa. Käytännössä se tarkoittaa työskentelyä maanantaista torstaihin Radio Aallossa.

Perjantai pyhitetään aivan toisenlaiselle toiminnalle.

Kyse ei ole downshiftaamisesta. Kyse on paremminkin upshiftaamisesta. Nyt on aika nostaa elämä uudelle tasolle. Tasolle, jonka tarkoituksena on tuottaa arkeen uutta sisältöä. Eikä ainoastaan minun arkeeni. Myös poikani arkeen.

Annas kun selitän…

Continue Reading

Tosielämän Siskonpeti

Tapahtui viikonloppuna helsinkiläisessä ravintolassa:

”Äkkiä sitä viiniä”, nainen sanoo ja lösähtää ravintolan tuoliin. Me muut repeämme nauruun. Tarjoilija kiikuttaa pöytään pullollisen valkkaria. Kilistämme elämälle ja aloitamme keskustelun, joka voisi olla suoraan Siskonpedistä.

”Mä oon luopunut arkitissuttelusta”, yksi avautuu.

”TÄH!”, muut säpsähtävät kuin olisivat kuulleet jotain elämää mullistavaa.

Toinen jatkaa:

”Mä en kestäis mun elämää ilman arkiviiniä!  Enkä mun miestä! Aamut kestää kun tietää, että illalla saa lasillisen punkkua!”

Seuraa hervotonta nauramista.

Continue Reading

Muutto edessä

Minä vihaan muuttamista. Silti olen tehnyt sen elämässäni reilusti yli kymmenen kertaa. Nyt se on jälleen edessä. Halusin tai en. 

Vesalan sanoin: Nyt on lähtö. 

On pakattava elämä muuttolaatikoihin ja siirrettävä se muualle. Vanha koti tulee pian täyttymään uusista ihmisistä. Uusista suruista. Uusista itkuista. Uusista nauruista. Rakkaudesta, toivottavasti. Uusista muistoista. 

Niistä se täyttyy heti kun putkiremontti on tehty. 

Continue Reading

Unohda positiivinen ajattelu! Keskity huonoihin puoliisi!

Ennen kuin kukaan vetää Venäjän suurlähetystön kokoisen herneen nenäänsä, sanon tämän: Tekstini on nyt ja aina tajunnanvirtaa, joten sitä on turha ajatella kansalaisaloitteena.

Sitten asiaan!

Nyt on muotia kehottaa ihmisiä positiiviseen ajatteluun. On kuulemma erittäin hyödyllistä listata paperille ne asiat, joissa on hyvä. Listauksen jälkeen lappu tulee kiinnittää jääkaapin oveen.

Etteivät asiat pääsisi unohtumaan. 

Minusta meidän tulisi välillä keskittyä huonoihin puoliimme. Niihin sysipaskoihin, tiedätkö? Voin luvata, että huonojen asioiden listaaminen on puhdistavaa. Sitäpaitsi: Jatkuva itsensä kehuminen synnyttää paineita. Jos huutaa olevansa hyvä leipuri, on aina oltava hyvä leipuri. Jos sanoo olevansa hyvä sängyssä, jne…

Continue Reading

Tähän ääniviestiin palaan aina uudelleen

Ihmiset ovat innokkaita tulkitsemaan asioita. Erityisesti väärin. Toisinaan tuntuu, että väärin tulkitsemisen taito on paljon kehittyneempi kuin taito tulkita oikein. Kai oppi tulee jo äidinmaidosta. Toisaalta, siemennesteen lusikka on aivan yhtä syvällä sopassa.

Tekstiviestit ovat väärinymmärryksen kehto. Vai tuntuuko seuraava kuvitteellinen esimerkki utopialta:

”Mikset sä enää kirjoita mulle, että sä rakastat mua?”

”Rakastan sua.”

”Miksi vaan pisteellä! Miksi et laita huutomerkkiä. Miksi et rakasta mua HUUTAMALLA? Mua pitää rakastaa huutomerkein!”

”Rakastan sua!”

”Ei tunnu oikeelta kun sanot sen noin. Musta tuntuu, että meidän pitää jutella.”

Ja asiasta jutellaan. Se on yhtä varmaa kuin marraskuun pimeys. Riidan yltyessä tekstari nostetaan pöydälle. Näyttävästi. Yhä uudelleen. Ihmiset ovat kumman innokkaita nostamaan asioita pöydälle, mutta innottomia pöydän putsaamiseen.

Continue Reading