Milloin on oikea aika tulla äidiksi?

Esitin kysymyksen kuulijoilleni kun tällä viikolla uutisoitiin, että ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut 29,1 vuoteen.

Vastauksia tuli monenlaisia, mutta kaikkia yhdisti sama ajatus: numeroiden sijaan kannattaa tuijottaa henkistä kypsyyttä. En voisi olla enempää samaa mieltä!

Silti myös henkisessä kypsyydessä on aukkonsa. Empiirinen kokemus on osoittanut, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hän tiedostaa, ettei itseasiassa tiedä elämästä juuri mitään. Vuodet saavat myös huomaamaan, ettei ihminen ole ikinä täysin valmis. Ainoa pysyvä ominaisuus on muutos.

En ikinä todella haaveillut äitiydestä. En ainakaan samalla tavalla kuin tuttavani, joka jo yläasteella alkoi kerätä kauniita vaatteita tulevaisuuden lapselleen. Muistan kun hän esitteli pientä vaaleansinistä neuletta silmät rakkaudesta kiiltäen. Minä halusin jutella vain pojista.

Continue Reading

Muodoilla on väliä!

Kuulin Riedelin laseista ensimmäisen kerran opiskeluaikanani Torniossa. Voit kuvitella, että halpaa Melnik 13  -viiniä lipittelevä medianomiopiskelija ei olisi kuuna päivänä käyttänyt kymmeniä euroja tietylle rypäleelle valmistetun lasin ostamiseen. Vähän liian lämmin punkku meni aivan mainiosti Iittalan juomalasista – pahimmassa tapauksessa suoraan pullon suusta.

Jossain vaiheessa innostuimme kämppikseni kanssa työstämään viiniarvosteluja. Opiskelijoiden pikkulauantaina ostimme pullon, maistelimme sen ja arvostelimme juoman luovin sanakääntein vihkoomme. Muistan, että eräänä keskiviikkona pulloja ostettiin kaksi, ja viimeiseksi nautitun pullon arvostelu oli lyhyesti ja ytimekkäästi ”Täyttä paskaa!”. Joudumme siis vielä miettimään teoksen tarjoamista Otavalle…

Continue Reading

Itsekkyys ei aina ole pahasta

Kärsin ennen kiltin tytön syndroomasta. Olen sen ihan itse diagnosoinut keittiöpsykologin koulutuksella. Olin reipas, aika järkevä ja konflikteja välttelevä nuori nainen. Menestyin koulussa kohtalaisesti ja harrastin posliininmaalausta, haitarinsoittoa ja kuorolaulua. Kyllä, luit aivan oikein.

Nyt voin tunnustaa, että en ollut missään harrastuksessa oikein hyvä. Haitarinsoittoani luonnehtisin surkeaksi. Olin se intohimoton soittaja, jonka ainoa tarkoitus oli läpäistä tasokokeet teknisenä suorituksena.

En kuitenkaan lopettanut soittamista, koska en halunnut tuottaa kenellekään pettymystä. En edes silloin kun kauhea vatsatauti meinasi pakottaa minut sängyn pohjalle. Nostin haitarin syliini ja oksensin roskikseen ennen ja jälkeen tasokokeen. Itse suoritus oli yhtä kuvottavaa kuultavaa kuin olotilanikin.

Continue Reading

Kun Lorna Byrne näki suojelusenkelini

photo: Sami Piskonen muah: Laura Rantaniemi style: Annette Tamminen (neule/pullover: Marimekko)

Eteeni istuu pieni nainen. Olen kyllä nähnyt hänen kuviaan lukuisissa haastatteluissa, mutta silti pienuus yllättää. Hän näyttää suloiselta.  Aloitamme haastattelun, jota olen odottanut pitkään. On niin paljon kysymyksiä, joihin haluaisin järkeviä ja uskottavia vastauksia.  Se on kuitenkin mahdotonta.

Miksi luulet enkeleiden valinneen juuri sinut, kysyn ensimmäisenä. Lorna Byrne on nähnyt enkeleitä koko elämänsä, mutta ei tiedä miksi. Hän ei myöskään osaa vastata siihen, miksi me muut emme niitä näe. Hänen elämässään enkelit ovat olleet aina perheenjäseniä, arkinen osa elämää.

Sitten hän katsahtaa olkani yli. Siellä on kuulemma suojelusenkelini.

Continue Reading

EAT THE FOOD AND DRINK THE WINE

Onhan se ihan saamarin vaikeaa. Herätä aamulla pimeyteen, lähteä töihin pimeydessä ja palata kotiin kuin jätesäkin sisällä. Ratikassa ihmiset tuijottavat ikkunasta aivan kuin sieltä näkyisi jotain? Ainoa näky on ikkunasta heijastuvat kasvot, joiden hymyä etäisesti muistuttava ilme johtuu vilunväristyksestä.

Tsemppimieli yltää aina siihen saakka kunnes ensimmäinen flunssa katkaisee kamelin selän. Purkista nielty c ja d ei enää auta. Pimeys ryystää pillillä viimeisenkin energiapisaran sisuksiinsa. Jäljelle jää kuori, joka haahuilee vetisillä kujilla etsien latauspistettä. Turhaan.

Continue Reading

Kalleinkin lahja on tämän asian edessä arvoton

photo: Sami Piskonen muah: Laura Rantaniemi

Ostin isälleni neljän euron Ässä-arvan. Aamulla raaputin arvan ja laitoin siitä hänelle kuvan saatetekstillä ”No voe perhana!”. Liian monta isänpäivää on mennyt näin. Minä täällä ja hän siellä.

Lapsuuden isänpäivissä oli parasta aamut. Isä oli työvuosinaan kiireinen mies ja jäi vain harvoin toimettomana sänkyyn makaamaan. Isänpäivänä tilanne oli toinen. Toinen silmä raollaan hän esitti nukkuvaa ja osasi näytellä myös yllättynyttä poikkeuksellisen hyvin. Pienelle lapselle tilanne oli niin jännittävä, että edellisenä iltana ei meinannut tulla uni ollenkaan.

Continue Reading

Kiitos Pirkko Arstila kolumnistasi

photo: Sami Piskonen muah: Laura Rantaniemi style: Annette Tamminen

Flunssainen ja turvonnut aamunaama tervehtii minua vessan peilistä. Kuumeesta kipeät ja punaiset silmät, likainen tukka ja viikonlopun herkuilla sokeroitu kroppa voi huonosti. Pipo päähän, verkkarit jalkaan, huppari niskaan ja kauppaan inkivääriostoksille.

Peilikuvani heijastuu kaupan ikkunasta. Nyt tiedän, että jos Pirkko Arstila sattuisi samalle kassalle kanssani, hän ei pitäisi näkemästään.

Continue Reading

Aikuiset ovat mestareita kiusaamisessa

Photo: Sami Piskonen Style: Annette Tamminen Muah: Laura Rantaniemi

Turkulaisen hotellin edessä parveilee juhlijoita. Kymmenet ihmiset ahtautuvat busseihin ja loput kärvistelevät tihkusateessa taksia odottaen. Kolme daamia hyppää taksiin, yksi etupenkille ja kaksi taakse. Ekaluokkalainenkin tietää, että autoon jää tämän jälkeen yksi vapaa paikka.
 
Hotellista juoksee nainen korkkareissaan ja juhlamekossaan kohti taksia. ”Pääsenkö kyytiin, meillä taitaa olla sama matka”, hän kysyy kohteliaasti lämpimässä autossa istuvilta naisilta. Se mitä seuraavaksi tapahtuu, todistaa ihmiskunnan typeryyden.

Continue Reading

Tämä on teille, jotka luulette tulevanne hulluksi

Kuva: Sami Piskonen, Muah: Laura Rantaniemi, Style: Annette Tamminen (jumpsuit, Monki)

Tiedätkö sen tunteen kun luulet tulevasi hulluksi? Henki ei kulje, mutta ajatukset laukkaavat sitäkin nopeammin. Et saa yhdestäkään ajatuksesta kiinni. Lauseen muodostaminen on vaikeaa. Pieninkin päätös tuntuu mahdottomalta. Kaikki katsovat sinua ja olet varma, että kohta he tajuavat mistä on kysymys. Sinusta on tullut mielipuoli!

Continue Reading

Me too

Photo: Sami Piskonen
Muah: Laura Rantaniemi
Style: Annette Tamminen

”Heittäkää se hu*** hiuksista v***uun!”

Siinä se oli. Yksi ensimmäisistä palautteista, joita sain ottaessani haparoivia askelia Radio Rockin aamulähetyksessä. Toinen oli vähän luovempi.

”Kyllä tuohon työmies tarpeensa tekisi!”.

En osannut muuta kuin haukkoa henkeäni. Osa kuulijoista oli sitä mieltä, että nainen ei kuulu kanavalle, jossa soitetaan rock-musiikkia ja jutellaan äijille tärkeistä asioista. Olin hämmentynyt: en ikinä ajatellut, että jotkut aiheet olisivat ainoastaan miesten keskusteltavissa ja toiset naisten. Kollegani yrittivät suojella minua puolustamalla ja kieltämällä minulta palautteiden lukemisen.

Haavat oli kuitenkin jo raavittu.

Continue Reading