Älä valita kiireettä!

Oops, I did it again. Valitin kiirettä. Viime aikoina puolituttujen kanssa käydyt nopeat keskustelut ovat soljuneet tähän tyyliin:

– Miten menee?

– Hyvin, mutta hirvee kiire!

– Niinpä! Sitä on näin keväisin liikkeellä!

Naurettavaa höpinää. Aivan kuin kiire olisi jokavuotinen siitepölyallergia, joka loppuu itsestään.

Continue Reading

Kuplivia lomalupauksia

Kaupallinen yhteistyö: Mionetto

Niinhän se on, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Viilaisin kuitenkin hieman jo edesmenneen mäkikotkan luomaa kansanviisautta. Sanoisin, että elämä on ihmisen parasta aikaa silloin kun tuntee elävänsä. Yleensä niin tapahtuu kesällä. Tarkemmin sanottuna kesälomalla.

Ainahan se on mielessä. Varsinkin marraskuussa kun elämä tuntuu valuvan märästä lahkeesta katukivetykseen. Silloin auttaa ajatus kesästä. Sen valosta, vehreydestä ja kuplivasta tunnelmasta.

Continue Reading

Eniten pelottaa elämä

”Miksi sitä ei osaa tsempata itseään uskomaan, että kaikki on hyvin?”, kysyi gynekologin tutkimustuloksia odottanut ystäväni. ”On niin paljon helpompi heti uskoa, että edessä on pahin mahdollinen!”, hän lisäsi. 

Myöhemmin tulokset tulivat ja hän uskalsi huokaista helpotuksesta. Kaikki oli hyvin.

Tuntuu, että viime aikoina olen kuullut enemmän huonoja kuin hyviä uutisia. Yhtäkkiä Olli Lindholm kuoli. Sitten eräs tuttava sairastui kohtusyöpään. Toisella todettiin melanooma. Pitää oikein pysähtyä muistelemaan, kuinka moni tuttava on käynyt läpi rintasyövän. Heitä on niin monta. Tuttavilla on ollut myös munasarjasyöpää ja kilpirauhassyöpää. 

Continue Reading

Havaintoja pääsiäisestä

Pääsiäisestä jäi käteen sulaneen suklaamunan lisäksi pari huomionarvoista seikkaa. Sellaisia pikkujuttuja, jotka ilahduttavat pienuudestaan huolimatta varsin suuresti. Asioita, jotka pääsevät aikuisena usein unohtumaan. Asioita, jotka muistaa kun antaa itsensä taantua lapsen tasolle.

Kokosin ne tähän alle. Voimme kutsua tätä vaikka pääsiäismuistioksi vuosimallia 2019.

Continue Reading

Tulloo ku tulloo

Tapahtui Helsingin Kalliossa eräänä keväisenä lauantai-iltana.

Minä en käy ikinä konserteissa, koska siellä on liikaa melua. Joku voisi sanoa, että that´s the point. Jossain mielenhäiriössä lupauduin ystäväni kanssa keikalle. Älä kysy bändin nimeä, koska en muista sitä. Keikka itsessään oli tosi hyvä – maltillisemmalla äänentoistolla se olisi ollut täydellinen.

Keikka ei kuitenkaan ollut illan kohokohta. Paras osuus tapahtui ennen sitä, pienessä Kallion kapakassa.

Continue Reading

Tuliaisia

Unohdan monta asiaa elämässäni, mutta tuliaiset muistan varmasti hautaan saakka. Kerran sain Kanariansaarilta tuliaiseksi vaaleanpunaisen korurasian, johon oli taiteiltu nimeni ja pari kirsikan kukkaa. Rakastin korurasiaa, mutta tykkäsin ensimmäisestä poikaystävästäni vieläkin enemmän. Annoin rasian hänelle. Seitsemänvuotiaana ajattelin, että sen suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole olemassakaan.

Continue Reading

Fomosta Jomoon

Viime viikolla kerroin, että en ole extreme -lajien ystävä. Silti päätin aloittaa lajin, joka on nykyihmiselle täyttä extremeä. Olin nimittäin kokonaisen viikonlopun ilman sosiaalista mediaa, jotta saisin elämääni lisää seesteisyyttä.

Hurjaa, vai mitä?

Ensimmäisen somettoman viikonlopun jälkeen huomasin voivani vähän paremmin. Kuitenkin jo tiistaina viikonlopun luoma paineeton olotila loisti poissaolollaan. Olin jälleen kuopinut itseni juoksuun. Etenin kepein askelin vehreässä metsässä saalistajien ansoista piittaamatta. Jäin jälleen koukkuun. Kieriskelin pistävässä haavissa osin nauttien, osin tajuten tilanteen kuluttavuuden.

Onneksi olin päättänyt, että ihmiskoe saa jatkua. Toinen someton viikonloppu teki jälleen terää. On lähes naurettavaa miten paljon ihminen ehtii tehdä ilman sosiaalisen median selailua. 

Continue Reading

Viikonlopun ihmiskoe!

En ole extreme-lajien ystävä. En tykkää niistä, koska olen jokseenkin arka. Joskus yritin rohkaista itseni hyppäämään benjin, mutta jänistin ennen kuin ehdin kertoa aikeistani ääneen.

Tajusin, että rohkea ja hullunrohkea ovat kaksi eri asiaa.

Viikonloppuna kuitenkin kokeilin jotain extremea. Vielä kymmenen vuotta sitten tällaisesta itsensä ylittämisestä ei tiedetty tuon taivaallista. Nyt sen suorittaminen vaatii yli-inhimillisiä ponnisteluja.

Pakahdutko jännityksestä? Tällaista testiä et olisi meikäläiseltä osannut odottaa.

Continue Reading

Viisi tapaa, jotka vähentävät turhaa stressiä

Tuntuuko sinusta, että hukut vaatimuksiin? Työnantaja vaatii tuloksia, ystävät aikaa, lapset ruokaa ja mies läheisyyttä. Eikä sekään riitä! Koti vaatii siisteyttä ja kroppa terveellistä ruokaa sekä liikuntaa. 

Minulla on sinulle huonoja uutisia. Jos meinaat pyrkiä kaikissa vaatimuksissa täydellisyyteen, tulet hukkumaan.

Minä olin hukkua. Toisinaan vedän edelleen keuhkot täyteen vaatimuksia, mutta olen oppinut yskimään ne  ulos. Kyse on pienistä muutoksista. Ennenkaikkea kyse on kahden käänteentekevän asian tajuamisesta.

  1. Opettele hyväksymään kaaos elämässäsi
  2. Muista, ettei ketään kiinnosta epätäydellisyytesi
Continue Reading

Ystävyys ei ole kevyt juttu

Minulla on vain vähän ystäviä. Tutustun ihmisiin erittäin mielelläni, mutta ystävystyn vain harvoin.

Minulle ystävyys ei ole mikään kevyt juttu. Se ei ole pientä höpöttelyä kahvikupposen ääressä. Se on haavojen avaamista ja toisen hyväksymistä kaikkinensa. Toki se on toisinaan myös kevyttä höpinää, mutta vasta sitten kun elämän suuret linjat ja säröt on tarkistettu -ja pyritty korjaamaan.

Continue Reading
1 2 3 10