Vinkki krapulattomaan humalaan!

Alkukesä on rasittavaa aikaa. Yhtäkkiä talven tylyttämä keho täyttyy energialla. Kroppa haluaa herätä aikaisemmin, pukeutua värikkäämmin ja tehdä kaikenlaista. Aivot eivät ehdi mukaan ja ovat shokissa: Miksi ihmeessä sinä ihminen säpiset?

Minusta tulee kesän kynnyksellä rasittava ihminen. Ainakin läheisilleni. Haluan nimittäin konmarittaa lähes koko elämän. Saan tavaroiden roskiin heittämisestä nousuhumalan. Mitä enemmän karsin sitä enemmän humallun. Eikä tästä kännistä seuraa krapulaa. Päinvastoin. Aamulla on jälleen helpompi hengittää.

Continue Reading

Äidit, tämä on teille!

Voisin runoilla ummet ja lammet äitiydestä. Voisin kertoa siitä, että äitiys kuorii ihmisestä uusia puolia. Rauhallisesta ihmisestä voi kuoriutua tulisielu. Äkkipikaisesta ihmisesta voi tulla suunnitelmallinen ja järkevä. Äitiys saa myös tajuamaan elämän rajallisuuden.

Voisin kertoa kaikista isoista asioista.

Nyt en tee niin, koska lopulta äitiys on pienissä hetkissä. Kaikki suurimmat asiat on piilotettu pienempien hetkien sisälle. Siksi kerron ihan tavallisesta hetkestä, joka sai minut jälleen kerran erittäin tunteikkaaksi. 

Continue Reading

Oletko sinäkin hyväksikäyttäjä?

Ystäväni on stailisti. Hän puki julkkiksia jo silloin kun minä lauloin Nuorisokuorossa ja etsin itseäni Raahen autioilta kaduilta. Uransa aikana hän on vaatettanut tuhansia ihmisiä ja silittänyt vähintään yhtä monta paitaa. 

Jo pelkästä silittämisestä pitäisi voittaa Oscar.

Loputtoman roudaamisen, ideoimisen ja vaatteiden yhdistelemisen lisäksi hän on solminut korvaamattomia suhteita. Niin käy kun tekee vuosikaudet työtään intohimolla. 

Continue Reading

Oodi vartalolle

Tuijotin alastonta vartaloani peilistä. En yleensä tee niin, mutta peileillä vuorattu hotellin kylpyhuone suorastaan pakotti tuijottamaan. Näin kroppani edestä, takaa, sivuilta ja päältä. Moisen kylppärin suunnittelijan täytyy rakastaa itseään.

Minä en rakastanut. Näin vain epäkohtia, tietenkin. Aika harvoin sitä tulee tuijoteltua itseään tyytyväisyydestä kiehnäten.

Tekeekö kukaan niin?

Näin ihoni, joka oli kalpeampi kuin leipurin jauhoiset sormet. Vatsani, joka näytti imaisseen Kaivopuistoon jääneet vappupallot sisäänsä. Kuulin kun maan vetovoima lauloi seireenien lailla. Kuka voisi vastustaa seireenin laulua? Kreikkalaisen mytologian mukaan ei kukaan.

Vähinten vartaloni.

Continue Reading

Paljastuksia, osa 4

En pelkää juuri mitään. Paitsi kuolemaa, sairastumista, pimeää ja yksin lentämistä. Lentokoneessa tarvitsen viereeni ihmisen, joka ei pelkää turbulenssia. Sellaisen tyypin, joka pystyy ihan suvereenisti jatkamaan keskustelua vaikka kone pomppisi holtittomammin kuin humalainen mummo trampoliinilla. Ihailen sellaista rauhallisuutta.

Toisinaan pelkonsa on kohdattava. Etenkin silloin kun haluaa matkustaa yksin. Silloin on kestettävä 11 kilometrin korkeus ilman tukea. Edes lasillinen viiniä ei auta siihen yksinäisyyden tunteeseen. Onneksi pari lasillista usein auttaa.

Continue Reading

Kevään juhlia odotellessa!

”Minä kerään sitten Iittalan Kartiota”, totesi eräs lukiokaverini ennen ylioppilaskirjoituksia. 

Hän oli todennäköisesti ilmoittanut asian sukulaisilleen yhtä tomerasti. Hyvä niin. Itselleni astiaston löytäminen tuotti vaikeuksia. Lukiossa ihmisellä oli 90-luvun lopulla kaksi tehtävää: löytää itsensä lisäksi astiasto.

Koin molemmat tehtävät varsin haastaviksi. 

Continue Reading

Nainen on naiselle susi

Minulla ei periaatteessa ollut yhtään ylimääräistä minuuttia haastattelulle. Toimittaja sattui kuitenkin esittämään kysymyksen, joka sai minut pysähtymään:

Allekirjoitatko väitteen, että nainen on naiselle susi?

Rehellisesti, voisin tulittaa aiheesta tunnin hengittämättä. Sitä tuskin kukaan jaksaisi kuunnella, joten pyrin kiteyttämään ajatukseni valmiiksi pureskeltuun ja siksi helposti nieltävään muotoon. 

Continue Reading

Elämä, miksi juokset niin nopeasti?

Puhelimeni soi kesken radiolähetyksen. Poikani tiedusteli ensimmäistä kertaa, voisiko hän mennä heti koulun jälkeen jalkapallokentälle pelaamaan. Muutkin menisivät.

Tiesin, että tämä hetki koittaa joskus. Silti se tuli aivan liian aikaisin. Se yllätti niinkuin lumisade yllättää autoilijat. 

Suhtauduin pyyntöön maltillisesti: 

”Mutta sinne kentälle mennessä on se kauhea RISTEYS! Eikä sulla ole mitään eväitä! Eikä vettä! Pelatessa tulee varmasti jano! Eikä siellä ole vessaa! Entä jos tulee vessahätä! Laita viesti kun olet ylittänyt sen KUOLEMANRISTEYKSEN! Kenenkään kyytiin ei sitten mennä vaikka takapenkillä olisi kuinka söpö koiranpentu tahansa! Ja jos liikut kentältä, SOITA!”

Continue Reading

The one!

Muistan sen pakkasaamun selkeästi. Nyysin isäni järjestelmäkameran ja lähdin kuvaamaan luontoa. Pakkanen oli sivellyt maiseman harmaan huuruiseksi viimeisintä havunneulasta myöten.  Aurinko nousi kohmeisin liikkein horisonttiin. Se sai lumen kimaltelemaan ikään kuin taivaalla olisi räjähtänyt hopeinen hilepilvi.

Se oli kaunein pakkasaamu koskaan.

Continue Reading

Paljastuksia, osa 2

Pariisin lentomme lähti aamulla aivan liian aikaisin. Herätyskello piippasi jo neljältä. Kohmeisin silmin selailin päivän uutisia puhelimesta. Sitten näin jotain tuttua…

Tiedätkö sen tunteen kun näet oman naamasi uutisissa ennen aamu neljää?

Yritin tarkentaa katsettani ja korjailla silmälasieni paikkaa. Todellako näin kuvassa minut ja veljeni? Vai oliko tämä vielä unta? 

Continue Reading
1 2 3 6