Täsä mää ny ole, sanoi loma ja levitti käsiään kohti aurinkoa. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nytkö se oli siinä, edessäni? Olinhan minä odottanut pitkään ja hartaasti. Olin unelmoinut sen saapumisesta. Siitä, miltä se tuntuu. Silti se yllätti minut kuten talvi yllättää autoilijat.
Jäykistyin.
Kui sää tommottos stressaantunu ole, se kysyi ja asetteli elohopean hellelukemalle. Sitten se kumitti taivaalta pilvet ja repi kalenterini pieneksi silpuksi. Se hieroi hartioitani ja siveli kuivahtanutta ihoani maitomaisella tuulella. Onk tää nyt hyvä, se kysyi ja asettautui riippumattoon seuraavaksi neljäksi viikoksi.
Tää on erittäin hyvä! Vaikka en ymmärräkään miksi loma puhuu tarinoissani turkua?
