Itsenäisen naisen tilitys

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.

Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.

Kuten tänä kesänä Ranskassa…

Continue Reading

Kesäkuulumisia ja uusia fobioita

Saaristossa on ihanaa. Olemme tämän loman aikana kiertäneet jo aika monta saarta. Tällä hetkellä pötköttelemme Kashtelholman vierasvenesatamassa. On muuten sympaattinen paikka. Laiturien läheisyydessä on pieni punainen tupa, josta voi esimerkiksi lainata itselleen iltalukemista. Kirjasto on pienempi kuin opikelija-asuntoni vessa.  Silti sieltä ei puutu mitään.

Kuten ei puuttunut opiskelija-asuntoni vessastakaan.

Lämpömittari tykittää ennätyslukemia. Ei edes tuule. Minä rakastan merta ja tuulta, mutta niiden yhdistelmä on minulle liikaa. Tuuli nimittäin kasvattaa aaltoja. Minä nautin aalloista vain rannalta käsin.

Continue Reading

Täsä mää ny ole!

Täsä mää ny ole, sanoi loma ja levitti käsiään kohti aurinkoa. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nytkö se oli siinä, edessäni? Olinhan minä odottanut pitkään ja hartaasti. Olin unelmoinut sen saapumisesta. Siitä, miltä se tuntuu. Silti se yllätti minut kuten talvi yllättää autoilijat.

Jäykistyin.

Kui sää tommottos stressaantunu ole, se kysyi ja asetteli elohopean hellelukemalle. Sitten se kumitti taivaalta pilvet ja repi kalenterini pieneksi silpuksi. Se hieroi hartioitani ja siveli kuivahtanutta ihoani maitomaisella tuulella. Onk tää nyt hyvä, se kysyi ja asettautui riippumattoon seuraavaksi neljäksi viikoksi. 

Tää on erittäin hyvä! Vaikka en ymmärräkään miksi loma puhuu tarinoissani turkua?

Continue Reading

Tekstari, joka yllätti iloisesti! Mutta sitten…

Istuin ihan rauhassa sängyllä ja fiilistelin tulevaa matkaa Wieniin.  Sitten sain tekstiviestin, jota en osannut odottaa. Ylipäätään en odota tekstareita. Kommunikaatio tapahtuu nykyään Whatsappin välityksellä. Jos tapahtuu. Harvoin tuntuu sekään laulavan.

Mikä minussa on vikana?

Perinteinen tekstiviesti on muuten niin kuollut. Se tulee lähetettyä vain niille ihmisille, jotka eivät ole kovin läheisiä. Whatsapp on henkilökohtaisempi. Siinä on kuva ja kaikki. Sen lisäksi näet milloin vastaanottaja on lukenut viestin. Se kertoo aika paljon. Kuten sen, että henkilö on juuri sillä hetkellä ajatellut sinua. Piinaavuus puolestaan syntyy siitä kun viestin lukemisesta huolimatta siihen ei vastata. Silloinkin tulee mieleen:

Mikä minussa on vikana?

Continue Reading

Kevään juhlia odotellessa!

”Minä kerään sitten Iittalan Kartiota”, totesi eräs lukiokaverini ennen ylioppilaskirjoituksia. 

Hän oli todennäköisesti ilmoittanut asian sukulaisilleen yhtä tomerasti. Hyvä niin. Itselleni astiaston löytäminen tuotti vaikeuksia. Lukiossa ihmisellä oli 90-luvun lopulla kaksi tehtävää: löytää itsensä lisäksi astiasto.

Koin molemmat tehtävät varsin haastaviksi. 

Continue Reading

Paljastuksia, osa 3

Valitsin hotellia pitkään. Se yleensä kannattaa kun kyseessä on kaupunkin nimeltä Pariisi. Huoneet ovat nimittäin lähes aina pienempiä kuin kuvissa. Yleensä pelkkä avattu matkalaukku täyttää pinta-alan ääriään myöten. Lisäksi huoneissa haisee usein vähän home.

Tai sitten se olen minä.

Valitsin viisi tähteä, koska luotan listoihin. Listat helpottavat elämääni. Niitä tehneet ihmiset ovat testanneet hotellit puolestani ja pistäneet ne järjestykseen. Minun ei siis tarvitse tehdä vääriä valintoja, koska joku muu on tehnyt ne puolestani.

Valitettavasti olen usein vaativampi kuin muut. Tai sitten nenäni on herkempi kuin muilla. Hotellissamme nimittäin haisi rehellinen home. 

Continue Reading

Homma etenee, nälkä kovenee!

Minun on edelleen vaikea uskoa sitä. Palkkasinko todellakin itselleni personal trainerin? Maksanko siitä, että mieltäni haastetaan ja kroppaani raastetaan? Jomottava pakaralihakseni vastaa, että kaikki tämä on totta.

Onko hedonistista tullut yhtäkkiä masokisti?

Ei hätää. Kuten kuvista näkyy, pidän balanssin kunnossa. Liikaa nautittuna yksikään asia ei ole ihmiselle hyväksi. Ei edes liikunta. Siksi voin ihan hyvin treenin jälkeen nauttia punaviiniä ja pihvin. Tasapaino on avain onneen. Liian tiukka ruokavalio ja treeniohjelma saa ihmisen hulluuden partaalle.

Niin treenaamisen kuin elämänkin on mentävä omilla ehdoilla.

Continue Reading

Täydelliset äidit eivät tekisi näin – mutta minä en olekaan täydellinen

Aika on rajallista. Loma-aika vielä rajallisempaa. Siksi sen suunnittelemiseen liittyy aina paineita.

Ainakin minulla.

Kesälomaa on suomalaisella työläisellä noin neljä viikkoa. Suurin siivu siitä menee perheen kanssa vietettyyn aikaan. Jos hyvin käy, myös parisuhteelle lohkeaa ainakin pieni pala piirakkaa. Sukulaiset syövät loput. Neljästä viikosta tuskin jää yhtään päivää kaikkein tärkeimmälle: oman pään balansoimiselle.

Continue Reading

Bubble your way to 2018

Tällä kertaa en hikoile Alkon hyllyjen välissä etsien vuodenvaihteen kuplajuomia. Nyysin parhaat juoma-suositukset ammattilaisilta. Tässä tärpit myös sinulle!

Ensin kuitenkin pari sanaa syömisestä!

Continue Reading

Aika ennen momondoja

Tämä on sitä aikaa vuodesta kun minun kroppani laahustaa Suomessa ja aivoni ovat jossain ihan muualla. Yleensä ne lymyilevät hiekkarannoilla, palmujen katveessa ja uima-altailla. Käytännössä siis istun tietokoneen äärellä ja bongailen halpoja lentoja lämpimään.

Muistatko vielä matkatoimistot? Entä sen paksun matkakuvaston, joka selailtiin nuhjuiseksi ja taiteltiin hiirenkorville. Kuvasto oli jo itsessään matka. Pelkkä kuvien katsominen lennätti tarpeeksi kauas pikkukaupungin katuvalottomilta sorateiltä.

Continue Reading