Havaintoja Ranskasta

Reissussa rähjääntyy. Vaikka lento olisi niinkin lyhyt kuin Helsingistä Nizzaan. Ihmiset haluavat lentokoneesta ulos niin pian kuin mahdollista. Turvavöiden napsuminen alkoi tälläkin kertaa hyvissä ajoin ennen merkkivalon sammumista. 

– Hyvät naiset ja herrat, istukaa vielä. Kone liikkuu edelleen, lentoemäntä huokaisi mikrofoniinsa.

Ymmärtäähän sen. Kolme ja puoli tuntia istumista. Vähemmästäkin toimistotyöläinen väsyy…

Continue Reading

Kuplivia lomalupauksia

Kaupallinen yhteistyö: Mionetto

Niinhän se on, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Viilaisin kuitenkin hieman jo edesmenneen mäkikotkan luomaa kansanviisautta. Sanoisin, että elämä on ihmisen parasta aikaa silloin kun tuntee elävänsä. Yleensä niin tapahtuu kesällä. Tarkemmin sanottuna kesälomalla.

Ainahan se on mielessä. Varsinkin marraskuussa kun elämä tuntuu valuvan märästä lahkeesta katukivetykseen. Silloin auttaa ajatus kesästä. Sen valosta, vehreydestä ja kuplivasta tunnelmasta.

Continue Reading

New York fiilistelyä

Olen rehellisyyteen taipuvainen ihminen, joten sanotaan tämä nyt suoraan: Minua vähän pelotti! Kisa, jossa kuka tahansa voi voittaa matkan kanssani New Yorkiin, tuntui alun innostuksen jälkeen pelottavalta. Entä jos he eivät tykkää minusta? Entä jos minä en tykkää heistä? Entä jos teen heidän matkastaan ahdistavan?

Pelot olivat turhia. Arpa suosi voittajien lisäksi minua. Sain nimittäin seurakseni mahtavan porukan! Mukanamme oli myös kuvaaja, Silke. Hän onnistui taltioimaan videolle täydellisen New York -fiiliksen.

Enjoy!

Yhteistyössä: Maria Casino

(Kyseessä oli Maria Casinon järjestämä matka, jossa emännöin kisavoittajia)

Continue Reading

Ensimmäinen vlogi!

Kädet hieman tärisevät. Ääni värisee. Istun keittiön pöydän äärellä ja tuijotan tietokonetta poikani kanssa. Hän neuvoo. Minä kuuntelen. Olen juuri julkaisemassa ensimmäisen YouTube -videon.

Mitä ihmettä olen tekemässä?

Pelottaa ja innostaa. Jännittää ja naurattaa. Idea vlogiin tuli yllättäen kun ystäväni kyseli sen perään. Annoin ajatuksen hautua – pitkään. Sitten päätin kokeilla. Mitä menetän? Ehkä sanon jotain tyhmää? Ehkä minulle nauretaan?

Eli ei mitään uutta!

Continue Reading

Muutto edessä

Minä vihaan muuttamista. Silti olen tehnyt sen elämässäni reilusti yli kymmenen kertaa. Nyt se on jälleen edessä. Halusin tai en. 

Vesalan sanoin: Nyt on lähtö. 

On pakattava elämä muuttolaatikoihin ja siirrettävä se muualle. Vanha koti tulee pian täyttymään uusista ihmisistä. Uusista suruista. Uusista itkuista. Uusista nauruista. Rakkaudesta, toivottavasti. Uusista muistoista. 

Niistä se täyttyy heti kun putkiremontti on tehty. 

Continue Reading

Itsenäisen naisen tilitys

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.

Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.

Kuten tänä kesänä Ranskassa…

Continue Reading

Kesäkuulumisia ja uusia fobioita

Saaristossa on ihanaa. Olemme tämän loman aikana kiertäneet jo aika monta saarta. Tällä hetkellä pötköttelemme Kashtelholman vierasvenesatamassa. On muuten sympaattinen paikka. Laiturien läheisyydessä on pieni punainen tupa, josta voi esimerkiksi lainata itselleen iltalukemista. Kirjasto on pienempi kuin opikelija-asuntoni vessa.  Silti sieltä ei puutu mitään.

Kuten ei puuttunut opiskelija-asuntoni vessastakaan.

Lämpömittari tykittää ennätyslukemia. Ei edes tuule. Minä rakastan merta ja tuulta, mutta niiden yhdistelmä on minulle liikaa. Tuuli nimittäin kasvattaa aaltoja. Minä nautin aalloista vain rannalta käsin.

Continue Reading

Täsä mää ny ole!

Täsä mää ny ole, sanoi loma ja levitti käsiään kohti aurinkoa. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nytkö se oli siinä, edessäni? Olinhan minä odottanut pitkään ja hartaasti. Olin unelmoinut sen saapumisesta. Siitä, miltä se tuntuu. Silti se yllätti minut kuten talvi yllättää autoilijat.

Jäykistyin.

Kui sää tommottos stressaantunu ole, se kysyi ja asetteli elohopean hellelukemalle. Sitten se kumitti taivaalta pilvet ja repi kalenterini pieneksi silpuksi. Se hieroi hartioitani ja siveli kuivahtanutta ihoani maitomaisella tuulella. Onk tää nyt hyvä, se kysyi ja asettautui riippumattoon seuraavaksi neljäksi viikoksi. 

Tää on erittäin hyvä! Vaikka en ymmärräkään miksi loma puhuu tarinoissani turkua?

Continue Reading

Tekstari, joka yllätti iloisesti! Mutta sitten…

Istuin ihan rauhassa sängyllä ja fiilistelin tulevaa matkaa Wieniin.  Sitten sain tekstiviestin, jota en osannut odottaa. Ylipäätään en odota tekstareita. Kommunikaatio tapahtuu nykyään Whatsappin välityksellä. Jos tapahtuu. Harvoin tuntuu sekään laulavan.

Mikä minussa on vikana?

Perinteinen tekstiviesti on muuten niin kuollut. Se tulee lähetettyä vain niille ihmisille, jotka eivät ole kovin läheisiä. Whatsapp on henkilökohtaisempi. Siinä on kuva ja kaikki. Sen lisäksi näet milloin vastaanottaja on lukenut viestin. Se kertoo aika paljon. Kuten sen, että henkilö on juuri sillä hetkellä ajatellut sinua. Piinaavuus puolestaan syntyy siitä kun viestin lukemisesta huolimatta siihen ei vastata. Silloinkin tulee mieleen:

Mikä minussa on vikana?

Continue Reading