Siinä se jälleen luki. Naisten vessan seinässä. Istuin pöntöllä ja tuijotin tekstiä, joka oli vuosien saatossa muuttunut elämän ohjenuorasta ontoksi ja lapselliseksi ajatukseksi.

”Live fast, die young”

Elä nopeaa elämää, kokeile kaikkea, älä vaan jämähdä! Kuole nuorena ja kokeneena, älä vanhana ja kokemattomana. Pitkä elämä on niin nähty. Vanhuus on perseestä. Lyhyt ja tapahtumarikas elämä on avain onnellisuuteen. Tätä se teksti kutakuinkin tarkoittaa. 

Muistan raapustaneeni saman lauseen päiväkirjaani joskus teininä. Se tuntui jotenkin jännittävältä. Kyllä minäkin täältä vielä ponnistan! Lähden Raahesta ja elän kiivasta elämää! Sekoilen ja olen cool ainakin hetken. En ikinä aikuistu. Aikuisuus on tylsää ja noloa.

Miten sitten on mennyt? En todellakaan ole kokeillut kaikkea. Enkä kokeile. Vuosien mittaan olen nähnyt mitä nopeasti eläminen voi ihmiselle tehdä. Sitä oikeasti kuolee nuorena. Se ei ole mitään läppää.

Eräs kaverini totesi ennen rippikoulua, että ei aio elää nelikymppiseksi. Hän oli sitä mieltä, että mielummin päättää päivänsä kuin jämähtää ruuhkavuosien suorituskeskeiseen elämään. Perhe ja omakotitalo olivat kirosanoja. Elämisen arvoinen elämä tarkoitti vapautta, irtosuhteita, tupakkaa ja alkoholia! Asioita, joista meillä ei ollut todellisuudessa mitään tietoa. Aikuisuus oli epämiellyttävä elämänvaihe. Aikuiset olivat eläneet aivan väärin -koska olivat edelleen elossa.

Mainittakoon tähän väliin, että kaveri elää edelleen. Hän täyttää muutaman vuoden kuluttua neljäkymmentä. Käsitykseni mukaan hänellä on kiva ura ja elämä. Niin ne päämäärät muuttuvat. Onneksi.

Mikä on ehkä yleisin teksti vessan ovessa? Se lienee ”… was here!” Ironista sinänsä, että samat ihmiset, jotka uhoavat juoksevansa lujaa kuolemaan, haluavat jättää puumerkkinsä maailmankaikkeuteen. Jäljen, joka säilyy ikuisesti.

Live slow, die happy.