Ajatuksia lentokoneista – ja purnausta bisneksestä

Rakastan lentokenttiä, mutta vihaan lentokoneita. Lentokentillä on niin sanottua lähdön tunnelmaa. Siitä tunnelmasta minä pidän. Tykkään lähtemisestä kun kyseessä ei ole parisuhde.

Lentokoneita minä vihaan. Paitsi silloin kun olen nauttinut lasin rauhoittavaa viiniä. Silloin olen tarpeeksi välinpitämätön pelolle. Kuten nyt kun istun koneessa Lontoosta Helsinkiin.

Psykoterapeutit tosin sanovat, että pelko on kohdattava. Minä sanon, että myöhemmin.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat nukkua lentokoneissa. Itse en osaa. Pyllyn alla oleva yhdentoista kilometrin pudotus ei varsinaisesti rentouta minua. Koska en nuku, keskityn kirjoittamiseen, lukemiseen tai toisten ihmisten tarkkailemiseen. Tällä kertaa tarkkailen verhoa, joka heiluu rahvaan ja bisnesluokan välissä. Se verho erottaa meidät ja heidät. Kaikkea minä ymmärrän, mutta en bisnesluokkaa näin pienessä lentokoneessa. 

Koneessa on wc-tilat sekä edessä että takana. Etuosan pöntöstä on meidän turha haaveilla, koska se on varattu muutamalle bisneksessä istuvalle asiakkaalle. Me kymmenet muut saamme treenata rakkojamme koneen takaosan pitkässä pissajonossa. Vaikka vessat ovat erit, koneen tippuessa olisimme kaikki samassa kusessa. 

Olisin tästä tilanteesta ärtyneempi, mutta binesluokassa sattuu istumaan mukava Tomi Björk. Hän kyllä antaisi minun käyttää etupään vessaa jos hätä yllättäisi.

Vai mitä Tomi?

Raskaana ollessani lensin paljon Suomen ja Bulgarian väliä. Jopa loppusuoralla pyysin lääkäriltä todistusta lentämiseen. Vatsa oli viimeisillä lennoilla todella suuri. Niin suuri, että nykyään kun näen itsestäni kuvia ennen synnytystä, säikähdän.

Viereeni istahti kerran eläköitynyt ja varsin sympaattinen suomalaisnainen. Hän kertoi matkustavansa paljon, koska lämpimässä luita ei kolota samoin kuin Suomessa. Nainen haaveili juomasta jo ennen koneen nousua. Kun vihdoin tuli hänen vuoronsa tilata, lista oli pitkä. Parin konjakin ja muutaman viinipullon jälkeen rouva halusi tehdä lähempää tuttavuutta. Jokainen raskaana ollut tai oleva tietää, että mahan lääppiminen on vastenmielistä -ellei lääppijä ole oma mies tai Brad Pitt.

Nukahdin hetkeksi. Heräsin siihen, että alkoholin marinoima nainen painoi päänsä vatsaani vasten. Ymmärrän, että se näytti houkuttelevan pehmeältä.

”Shää oot niin shympaattinen ihminen, shen vaan näkee shusta….”, hän totesi. Siinä hormonimyrskyssä otin lauseen suurena kohteliaisuutena.

Tällä lennolla olen saanut olla rauhassa. Läppäri on oiva tekosyy olla hiljaa. Nytkin näytän siltä kuin minulla olisi jotain tärkeää tekemistä. Mikä huijaus.

Hieman haluan kuitenkin naputtaa. Ennen koneen nousua vierustoveri käytti WhatsAppia enemmän kuin laki sallii. Vilkuilin häntä vihjailevasti, mutta hän vain jatkoi surffailemistaan. Koneen noustua mainitsin asiasta. Hän vakuutteli, ettei puhelin ole online-tilassa.

Ärsyttävintä lentomatkustamisessa on juuri se, että toisiin ihmisiin täytyy luottaa. On uskottava, että jokainen pistää puhelimensa lentotilalle. Tosin, jos puhelimista oikeasti olisi vaaraa, ne varmaan kerättäisiin pois ennen nousua. Pöydät tuntuvat olevan puhelimia vaarallisempia, koska ne on oltava YLHÄÄLLÄ nousun ja laskeutumisen aikana! Niiden oikeaa asentoa tarkkaillaan fanaattisesti.

Ehkä pieni purnaus on tapani kohdata lentopelko. Ehkä tämä helpottaa oloani. Sitäpaitsi: parempi purkaa turhautumista kirjoittamalla kuin lentohenkilökuntaa piinaamalla.  He kun joutuvat kestämään myös ne ihmiset, jotka eivät tykkää kirjoittamisesta…

You may also like

6 comments

  1. Voi Jenni, muutama näkökulma, jos sallit itse kun lennän noin 150 lentoa vuodessa.

    Minulle se sinun lievästi kummeksumasi business luokka on ihan tarkoituksella valittu. Saan vaihtaa lentoa, jos /kun työmatkaan tulee muutoksia. Turistiluokan lipun vaihto kun ei niin helposti onnistu. Teen yleensä töitä lentojen aikana, joten inhoan kohtalaisen paljon sitä, että se verho heiluu ees sun taas kun turistin puolelta tullaan jonottamaan vessaan…

    Tuo WC-asia tuntuu olevan joka yhtiöllä maasta riippumatta samanlainen ongelma. Itse en ymmärrä, miksi heti kun kone on ilmassa on osan ihmisistä pakko ryysätä vessaan. Käykää kentällä vessassa ennen koneeseen nousua.

    Sitten ne pöydät… Syy on yksinkertainen ja johtuu turvallisuudesta . JOS jotain sattuu nousun / laskun aikana, niin alhaalla olevat pöydät estävät tehokkaasti evakuontia,koska niitten ohi ei pääse.

    Hyviä lentoja sinulle jatkossakin!!

  2. Business tekee matkustamisesta astetta mukavampaa vaikka lyhyillä lennoilla tila ei juurikaan kasva, suosittelen, mukava päästä ensimmäisenä koneeseen rauhoittumaan ja ennen kaikkea mukava päästä ensimmäisten joukossa ulos, vessaankin on mukava mennä jos on tarvis ilman jonoja. Uppgradeen itseni aina kun on mahdollista ja kyttään businesstarjouksia. Suosittelen. Jenni, mukava seurata matkapostauksiasi, melkein kuin olisi itse reissussa 🙂

    1. Mä menen heti bisnekseen kun pisteitä tulee tarpeeksi! Mutta mistä mä sitten purnaan 😉 Kiitos palautteesta <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

thirteen + 18 =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.