Aivan erilainen kesä

Toimii kuin junan…verkko.

Istun toista kertaa junassa korona-kaaoksen jälkeen. Olen juuri lopettelemassa lomani ensimmäistä osaa, jonka vietin Raahessa ja Oulussa poikani kanssa. Raiteet vievät nyt Helsinkiin.

Viimeisimmästä “mitä minulle kuuluu” -tyylisestä tekstistä on kauan aikaa. On tapahtunut paljon. Aluksi tuntui, että vähän liikaakin. Kaikkien tapahtumien latautuminen aivoihini vastaa nopeudeltaan junan verkkoa. Menneeseen palaaminen tökkii, muistot latautuvat hitaasti -jos ollenkaan.

Viime kesästä moni asia on muuttunut. Ihan rehellisesti sanottuna muistan kesän ja sitä seuranneen syksyn hatarasti. Aikaa varjosti eniten lähimmäisen vakava sairaus mutta myös muutokset omassa elämässä. Pyörremyrskyjen höykyttäessä kirjoittaminen tuntui täysin turhanpäiväiseltä. Elämässä tapahtui niin paljon niin nopeasti, ettei kymmensormijärjestelmäni pysynyt perässä.

Siksi tekstejä syntyi verkkaisesti. Ei vaan tuntunut tarpeelliselta “avautua” kuten lehdistöllä on tapana otsikoida kun ihminen kertoo edes pienen siivun kuulumisistaan.

Asioiden läpikäyminen aivan yksin on toisinaan paras vaihtoehto. Toki ystävät auttavat korvaamattomalla tavalla, mutta lopulta vain itse kokee asiat juuri sellaisena kuin ne ovat.

Vaikka oma elämä olisi hetken näytönsäästäjällä, aika onneksi kuluu. Juuri siinä ajassa tapahtuu paranemista ja hyviä asioita. Itseasiassa aivan mahtavia asioita!

Aivan kuin varkain uusi koti alkoi tuntua turvasatamalta. Lähimmäiseni parantui kuin ihmeen kaupalla. Hitsaannuin poikani kanssa yhteen entistä voimakkaammin. Opin nauttimaan yksinolosta ja katselemaan elämää uudella tavalla, raikkaalla tavalla. Aloin tuntea suunnatonta virkeyttä siitä, että tein päätökset yksin. Minä tein juuri niinkuin minä halusin.

Tämä kesä on aivan erilainen kuin edeltäjänsä. Se on paljon parempi! Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, muutoksessa on mahdollisuus.

Mahdollisuus oppia.

Mahdollisuus uudistua.

Mahdollisuus arvostaa aikaa ja terveyttä enemmän.

Mahdollisuus aloittaa omannäköinen, entistä raikkaampi elämä!