Photo: Sami Piskonen Style: Annette Tamminen Muah: Laura Rantaniemi
Turkulaisen hotellin edessä parveilee juhlijoita. Kymmenet ihmiset ahtautuvat busseihin ja loput kärvistelevät tihkusateessa taksia odottaen. Kolme daamia hyppää taksiin, yksi etupenkille ja kaksi taakse. Ekaluokkalainenkin tietää, että autoon jää tämän jälkeen yksi vapaa paikka.
Hotellista juoksee nainen korkkareissaan ja juhlamekossaan kohti taksia. ”Pääsenkö kyytiin, meillä taitaa olla sama matka”, hän kysyy kohteliaasti lämpimässä autossa istuvilta naisilta. Se mitä seuraavaksi tapahtuu, todistaa ihmiskunnan typeryyden.
Naiset katsovat toisiaan ilmeettömästi. Sitten etupenkillä istuva daami toteaa: ”Ei, me ei sua kyytiin haluta”. Taksin ovi pamahtaa kiinni ja mersu kaasuttaa tiehensä. Kyydittä jäänyt nainen seisoo sateessa ja näyttää kysymysmerkiltä.
Toinen tapaus viime viikolta
Ratikka jarruttaa pysäkille. Minä ja muutama muu kiihdytämme tahtia ja lopuksi otamme varmuuden vuoksi muutaman juoksuaskeleen. Rämpytämme ratikan nappia, mutta jostain syystä ovet pysyvät kiinni. Liikennevalot hehkuvat vielä punaisina, ajoneuvo kököttää pysäkillä, mutta ovet eivät aukene. Koputan kuskin viereiseen oveen ja heiluttelen käsiäni suurieleisesti. Eikö hän muka huomaa? Sitten tajuan, että tietysti huomaa. Hän haluaa olla välinpitämätön, koska hän voi. Jäämme pysäkille levittelemään käsiämme. Ratikassa pari matkustajaa pyörittelee myötätuntoisesti päätään.
Näitä tarinoita riittää loputtomiin -valitettavasti.
Missä vaiheessa aikuisista tuli kylmäverisiä robotteja ja välinpitämättömiä moukkia, joiden inhimillisyyden viimeisetkin rippeet kuihtuivat iän mukana? Lapsen maailmassa kiusaaminen on oman egon pönkittämistä ja tarvetta kuulua johonkin ryhmään. Aikuisena kiusaaminen on puolestaan sosiaalista vallankäyttöä ja huonoa itsetuntoa. Hyvällä itsetunnolla marinoitu aikuinen ei kiusaa vaan kannustaa.
Lapset saavat kotiarestia ja puhutteluja kiusaamisesta, mutta kuka pistää aikuisen kiusaajan jäähylle?
4 comments
Itseasiassa on tehty laajoja tutkimuksia koulukiusaamisesta, joiden mukaan kiusaajilla on keskimääräistä parempi itsetunto. Huonosta itsetunnosta kiusaaminen harvemmin johtuu. Mutta olen siis täysin samaa mieltä että super typerää touhua. Sekä lapsilta että erityisesti aikuisilta, joiden pitäisi muutenkin olla näyttämässä mallia nuoremmille.
Niinpä juuri…näin aikuiset opettaa lapsia toimimaan…sitten ihmetellään, että miksi lapset kiusaavat. Lapset näkee ja kuulee kyllä kaiken. Herätkää aikuiset kiusaajat!
Raitiovaununkuljettaja ei monestikkkaan avaa ovea uudestaan ihan käytännön syistä pysäkillä, jos olettaa, että nuolivalo (vihreä) on tulossa kohta. Se että avaa yhden oven, joutuu vapauttamaan oviautomaatiotekniikan kaikista ovista ja hyvin monesti tällöin myöhästyy nuolivalosta(syynä vaunuun juoksijat), joka on raitiovaunuilla hyvin lyhyt vrt. Esim autojen vihreään valoon. Nuolivalon menettäminen tarkoittaa käytännössä 1min myöhässä oloa linjalta heti tai huonoimmillaan valorytmistä tippumista joka myöhästyttää, riippuen linjasta 3-6min, joka on rv liikenteessä huomattavan pitkä aika. Ei me sitä ovien sulkemista kiusaamisen halusta tehdä.. tai en ainakaan itse toimi näin.
Hyvä Spåragubbe, olen saanut itse kokea Hannoverissa Saksassa tila teen jossa keskellä yötä juoksin kiireellä metrolle ehtiäkseni vielä kyytiin. Huonosti kävi, juuri kun saavuin laituritasanteelle metro lähti liikkeelle. Juuri kun olin menettää toivoni metro pysähtyi ja avasi ovensa ja päästi minut kyytiin (Huom oli yksin laiturilla). Sain aplodit junassa kyydissä olevilta matkustajilta. Eli jos tahtoa on, on myös mahdollisuus. Ja tämä tarina on tosi.