Kaupallinen yhteistyö Oslo Skin Lab
Olipa kertakaikkiaan kiva vastata Oslo Skin Labin minulle esittämiin kysymyksiin hyvinvoinnista ja vanhenemisesta! Näitä asioita ei tule miettineeksi päivittäin. Niiden ääreen on kuitenkin välillä hyvä pysähtyä.
Kaupallinen yhteistyö Visit Saimaa
Muistan Saimaasta kaksi merkittävää asiaa: Nestori Miikkulaisen ja juhannuksen 1992. Miikkulaisesta tuli poikamiehenä sukunsa viimeinen ja juhannuksesta -92 elämäni paras. Muistan elävästi kun asuntoautomme kurvasi varakkaiden tuttavien mökille. Siellä juotiin ruuan kanssa viiniä (meillä ei koskaan) ja kilisteltiin iloisesti (meillä ei koskaan). Sain perheeltä muistoksi sateenvarjon, jonka kahva oli sullottu täyteen karkkia. Isä nappasi lahjan luovutuksesta kuvan. Näytän kuvassa siltä kuin olisin voittanut lotosta. En ollut koskaan nähnyt mitään niin oivaltavaa: KAHVA TÄYNNÄ KARKKIA!
Nestori Miikkulaisen muistan siksi, että veljeni ristittiin aikoinaan Nestoriksi. Nimi ei miestä pahenna, mutta pelkäsin ennettä.
Toimii kuin junan…verkko.
Istun toista kertaa junassa korona-kaaoksen jälkeen. Olen juuri lopettelemassa lomani ensimmäistä osaa, jonka vietin Raahessa ja Oulussa poikani kanssa. Raiteet vievät nyt Helsinkiin.
Viimeisimmästä “mitä minulle kuuluu” -tyylisestä tekstistä on kauan aikaa. On tapahtunut paljon. Aluksi tuntui, että vähän liikaakin. Kaikkien tapahtumien latautuminen aivoihini vastaa nopeudeltaan junan verkkoa. Menneeseen palaaminen tökkii, muistot latautuvat hitaasti -jos ollenkaan.
Kaupallinen yhteistyö: Oslo Skin Lab
Rutiinit on ymmärretty väärin. Ne on jo lähtökohtaisesti brändätty huonosti. Rutiinit yhdistetään tylsyyteen ja harmauteen. Todellisuudessa ne kuitenkin mahdollistavat kaiken kivan. Ilman rutiineja olisimme purjelaivoja ilman purjeita. Moottoriveneitä ilman moottoreita. Lintuja ilman siipiä.
Shakiroita ilman lanteita.
Karanteenin ja sitä edeltäneen loman aikana olen nähnyt voimakkaita unia. Jopa niin voimakkaita, että olen herännyt hiessä ja itkien. Olen myös herännyt hymyillen tai äärimmäisen innokkaana.
Ehkä oravanpyörän pysähtyminen antaa alitajunnalle tilaa toimia. Ehkä tiedostamatta taka-alalle painetut asiat nousevat nyt pintaan.
Tuttavani laittoi Kanarialta viestiä. Siellä on otettu järeät aseet käyttöön. Kadulla maleksimisesta joutuu pulittamaan 1500 euron sakot. Ainoastaan apteekissa ja kaupassa saa käydä tarpeen mukaan.
Näin käy kun jengi ei pysy kotona.
Kello on 9:31. Heräsin puoli tuntia sitten siihen kun yläkerran naapuri päätti hyppiä alas rappusia jättäen aina muutaman portaan välistä. Siitä syntyy iso ääni kun aikuinen ihminen tekee niin.
Tänään minä en hypi minnekään. Palasin lauantaina viikon lomalta Teneriffalta. Loman aikana hallitus asetti suosituksen: Suomeen palaavien matkustajien olisi hyvä pysyä kotona 14 vuorokautta mahdollisen koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Kyse ei siis ole viranomaisten määräämästä kotikaranteenista vaan suosituksesta, jota työnantajani vastuullisesti päätti toteuttaa. Puhun kuitenkin kotikaranteenista, koska a) se on helpompaa ja b) siltä se tuntuu.
Käytännössä pysyn kotona niin paljon kuin mahdollista. En ota vieraita. En käy vieraissa (heh). Tilaan ruuat kotiin niin pitkälle kuin mahdollista.
Ohjeiden mukaan saan ulkoiluttaa koiraa. Sitä minulla ei ole, joten ulkoilutan toisinaan itseäni. Lupaan pysyä poissa koirapuistoista vaikka aikamoinen narttu olenkin (toinen heh).
Kaupallinen yhteistyö: Säästöpankki
Faktat pöytään: En omista asuntoa enkä ole onnistunut kahmimaan elämäni aikana sellaisia säästöjä, jotka auttaisivat minua väistämättömästi lähestyvinä eläkepäivinä. Haaveeni tulevaisuuden leppoisista päivistä italialaisella viinitilalla oman sadon tuotoksia siemaillen ei kohtaa säästötilini saldon kanssa.
Kysymys kuuluu: Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Kaupallinen yhteistyö: Oslo Skin Lab
Arkiaamuni eivät ala blenderin pyöräyttämisellä. Aamuni alkavat aina vähän liian aikaisin. Kello nimittäin herättää jo 04:00.
Tämä johtuu siitä, että aloitin vuodenvaihteen jälkeen juontohommat Radio Aallon aamussa. Elämä meni sen myötä monin tavoin uusiksi. Aikaisempi iltapäivälähetyksen juontaminen mahdollisti rauhallisen heräämisen luonnollisen kellon rytmiin. Oli aikaa lukea lehti, tehdä aamupala, käydä kävelyllä.
Kyllä sen sanominen ääneen tuntuu vieläkin epätodelliselta. Oma laukkumallisto. Aikamoista.
Ihan yhtä epätodelliselta tuntuu selata kuvia laukkumalliston lanseeraustilaisuudesta. Olinko minä tuolla? Aika meni niin äkkiä! Ehdinkö oikeasti pysähtyä ja nauttia?
Oletko ihminen, joka vihaa niitä ihmisiä, jotka ripustavat jouluvalot parvekkeelle jo lokakuussa? Jos vastasit kyllä, älä mene Dubaihin. Siellä on joulu joka päivä.
Jos puolestaan rakastat kaikkea suurta, kimaltelevaa ja mystistä, this is the place to be.
Ensimmäinen Dubain matkani muutama vuosi sitten osoittautui luottokunnan laskun jälkeen massiiviseksi virheeksi. Tein paljon vääriä valintoja hotellista lähtien. Äläkä ymmärrä väärin. Kaikki oli ihanaa, kimaltelevaa ja kaunista. Mutta myös kallista.
Pelkkä hotellin aamiainen maksoi enemmän kuin ihan kelpo illallinen kotimaassa.
