Tarvitseeko kaiken olla hyödyllistä?

– Kuinka usein sä käyt salilla?

– Tällä hetkellä silloin kun mua huvittaa eli ehkä kerran viikossa!

– Eihän siitä ole mitään hyötyä?

Ihminen tuntuu ajattelevan, että kaikella toiminnalla on oltava mitattava hyöty. Salilla rehkimisestä on hyötyä kun siellä käy ainakin kolme kertaa viikossa. Vasta silloin rasva tirisee! Samanlainen ajatusmalli pätee melkein mihin tahansa.

– Ajattelin jatkaa media-ala opintoja!

– Ei se kuitenkaan tuo sulle enempää palkkaa. Eli ei siitä ole sinulle mitään hyötyä!

Continue Reading

Palma baby!

Kaupallinen yhteistyö: Olympus

”Mennään Palmaan mun synttäreillä!”, huudahdin yllätyksenä itsellenikin.

Sen piti olla vain heitto. Hetken mielijohde ei kuitenkaan tarvitse toteutuakseen kuin muutaman innostuneen ystävän. Niitä minulle on siunaantunut kiitettävästi. 

Ystävääni lainatakseni tilanne oli ”SOS!”: Piti varata lennot, löytää täydellinen hotelli ja perustaa Facebook -ryhmä matkan fiilistelyä varten. 

Ryhmä perustettiin. Liput varattiin. Hetken mielijohteesta tuli ihana pakkomielle.

”En mä mitään laske, mutta enää neljä kuukautta, kaksi päivää ja viisi tuntia matkaan!”

”Pitäiskö jo varata raflat kun matkaan on ENÄÄ kolme kuukautta?”

”Mun pitää laihduttaa 20 kiloa 20 päivässä. Ei paha!”

Ryhmään kilahtelevat viestit saivat perhoset juopumaan vatsassani. Mikään – korostan MIKÄÄN – ei ole yhtä ihanaa kuin loman suunnitteleminen kanssa ystäväin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Continue Reading

Älä valita kiireettä!

Oops, I did it again. Valitin kiirettä. Viime aikoina puolituttujen kanssa käydyt nopeat keskustelut ovat soljuneet tähän tyyliin:

– Miten menee?

– Hyvin, mutta hirvee kiire!

– Niinpä! Sitä on näin keväisin liikkeellä!

Naurettavaa höpinää. Aivan kuin kiire olisi jokavuotinen siitepölyallergia, joka loppuu itsestään.

Continue Reading

Kuplivia lomalupauksia

Kaupallinen yhteistyö: Mionetto

Niinhän se on, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Viilaisin kuitenkin hieman jo edesmenneen mäkikotkan luomaa kansanviisautta. Sanoisin, että elämä on ihmisen parasta aikaa silloin kun tuntee elävänsä. Yleensä niin tapahtuu kesällä. Tarkemmin sanottuna kesälomalla.

Ainahan se on mielessä. Varsinkin marraskuussa kun elämä tuntuu valuvan märästä lahkeesta katukivetykseen. Silloin auttaa ajatus kesästä. Sen valosta, vehreydestä ja kuplivasta tunnelmasta.

Continue Reading

Eniten pelottaa elämä

”Miksi sitä ei osaa tsempata itseään uskomaan, että kaikki on hyvin?”, kysyi gynekologin tutkimustuloksia odottanut ystäväni. ”On niin paljon helpompi heti uskoa, että edessä on pahin mahdollinen!”, hän lisäsi. 

Myöhemmin tulokset tulivat ja hän uskalsi huokaista helpotuksesta. Kaikki oli hyvin.

Tuntuu, että viime aikoina olen kuullut enemmän huonoja kuin hyviä uutisia. Yhtäkkiä Olli Lindholm kuoli. Sitten eräs tuttava sairastui kohtusyöpään. Toisella todettiin melanooma. Pitää oikein pysähtyä muistelemaan, kuinka moni tuttava on käynyt läpi rintasyövän. Heitä on niin monta. Tuttavilla on ollut myös munasarjasyöpää ja kilpirauhassyöpää. 

Continue Reading

Kun puhelin on itseilmaisun väline

Yhteistyössä: Huawei

Puhelin ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkkä puhelin. Yhdelle se on arkea helpottava älylaite. Toiselle statussymboli. Minulle puhelin on kahdella sanalla sanottuna henki ja elämä (okei, heti ihmissuhteiden, työn, perheen ja terveyden jälkeen). Siksi ei ole yhdentekevää, millaisen luurin kanssa kahlaan ruuhkavuosien viidakossa.

Sain ensimmäisen matkapuhelimeni suunnilleen samoihin aikoihin ajokortin kanssa. Nokian tiiliskivestä siirryin virran mukana iPhonen käyttäjäksi. Steve Jobs ujutti omppunsa niin syvälle elämääni, että ajattelin eksyneeni siihen labyrinttiin lopullisesti. Olin liian pelokas katselemaan sivuille. Muihin merkkeihin tutustuminen tuntui työläältä ja vaikealta. Aivan kuten Jobs halusikin.

Sitten minulle tarjottiin ulospääsyä sokkelosta. Ovessa luki Huawei. Valehtelisin jos väittäisin, ettei oven avaaminen pelottanut. Kannattiko se? Ehdottomasti! Olen nyt käyttänyt yhteistyön tiimoilta Huawein P30 Pro -puhelinta maaliskuun lopusta alkaen.

Haluatko, että kerron mihin se pystyy? Parempi, että näytän…

Continue Reading

Kokemuksia kollageenista

Kaupallinen yhteistyö Oslo Skin Labin kanssa.

Heräsin tänään kello 8:50. En koskaan torkuta, koska torkuttaminen on toisten nukkujien kiusaamista. Miksi herättää muut vain siksi, että voi itse näennäisesti jatkaa unia? ANTAKAA TORKUTTAJAT MUIDEN NUKKUA!

Tämän postauksen tarkoituksena ei nyt ole purkaa vuosien saatossa kasautuneita antipatioita torkuttajia kohtaan, joten eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Nousin siis heti, pesin kasvot jääkylmällä vedelle, harjasin hampaat ja kaivoin astiakaapista kaksi lasia. Toiseen laitoin poreilevan c-vitamiinin ja toiseen veteen sekoitin Oslo Skin Labin The Solution -kollageenijauheen. Näin olen tehnyt jo yli puolen vuoden ajan.

Vatsa rakastaa rutiineja, mutta niin rakastaa ihokin. 

Olen aika ajoin raportoinut blogissani kollageenin vaikutuksista ihooni. Pienenä kertauksena todettakoon, että ensimmäiset muutokset huomasin kahdeksan viikon käytön jälkeen. Nyt olen käyttänyt kollageenia reilun puolen vuoden ajan. En enää uskalla luopua siitä! Ihoni on nimittäin paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Kauneus lähtee sisältä, joten yritän myös syödä hyviä rasvoja, juoda paljon vettä ja ulkoilla riittävästi.

Positiivista ajattelua, lepoa ja ajoittaista punaviinilasillista unohtamatta.

Continue Reading

Havaintoja pääsiäisestä

Pääsiäisestä jäi käteen sulaneen suklaamunan lisäksi pari huomionarvoista seikkaa. Sellaisia pikkujuttuja, jotka ilahduttavat pienuudestaan huolimatta varsin suuresti. Asioita, jotka pääsevät aikuisena usein unohtumaan. Asioita, jotka muistaa kun antaa itsensä taantua lapsen tasolle.

Kokosin ne tähän alle. Voimme kutsua tätä vaikka pääsiäismuistioksi vuosimallia 2019.

Continue Reading

Tulloo ku tulloo

Tapahtui Helsingin Kalliossa eräänä keväisenä lauantai-iltana.

Minä en käy ikinä konserteissa, koska siellä on liikaa melua. Joku voisi sanoa, että that´s the point. Jossain mielenhäiriössä lupauduin ystäväni kanssa keikalle. Älä kysy bändin nimeä, koska en muista sitä. Keikka itsessään oli tosi hyvä – maltillisemmalla äänentoistolla se olisi ollut täydellinen.

Keikka ei kuitenkaan ollut illan kohokohta. Paras osuus tapahtui ennen sitä, pienessä Kallion kapakassa.

Continue Reading

Tuliaisia

Unohdan monta asiaa elämässäni, mutta tuliaiset muistan varmasti hautaan saakka. Kerran sain Kanariansaarilta tuliaiseksi vaaleanpunaisen korurasian, johon oli taiteiltu nimeni ja pari kirsikan kukkaa. Rakastin korurasiaa, mutta tykkäsin ensimmäisestä poikaystävästäni vieläkin enemmän. Annoin rasian hänelle. Seitsemänvuotiaana ajattelin, että sen suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole olemassakaan.

Continue Reading
1 2 3 13