Itsenäisen naisen tilitys

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.

Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.

Kuten tänä kesänä Ranskassa…

Continue Reading

Tähän ääniviestiin palaan aina uudelleen

Ihmiset ovat innokkaita tulkitsemaan asioita. Erityisesti väärin. Toisinaan tuntuu, että väärin tulkitsemisen taito on paljon kehittyneempi kuin taito tulkita oikein. Kai oppi tulee jo äidinmaidosta. Toisaalta, siemennesteen lusikka on aivan yhtä syvällä sopassa.

Tekstiviestit ovat väärinymmärryksen kehto. Vai tuntuuko seuraava kuvitteellinen esimerkki utopialta:

”Mikset sä enää kirjoita mulle, että sä rakastat mua?”

”Rakastan sua.”

”Miksi vaan pisteellä! Miksi et laita huutomerkkiä. Miksi et rakasta mua HUUTAMALLA? Mua pitää rakastaa huutomerkein!”

”Rakastan sua!”

”Ei tunnu oikeelta kun sanot sen noin. Musta tuntuu, että meidän pitää jutella.”

Ja asiasta jutellaan. Se on yhtä varmaa kuin marraskuun pimeys. Riidan yltyessä tekstari nostetaan pöydälle. Näyttävästi. Yhä uudelleen. Ihmiset ovat kumman innokkaita nostamaan asioita pöydälle, mutta innottomia pöydän putsaamiseen.

Continue Reading

Kesäkuulumisia ja uusia fobioita

Saaristossa on ihanaa. Olemme tämän loman aikana kiertäneet jo aika monta saarta. Tällä hetkellä pötköttelemme Kashtelholman vierasvenesatamassa. On muuten sympaattinen paikka. Laiturien läheisyydessä on pieni punainen tupa, josta voi esimerkiksi lainata itselleen iltalukemista. Kirjasto on pienempi kuin opikelija-asuntoni vessa.  Silti sieltä ei puutu mitään.

Kuten ei puuttunut opiskelija-asuntoni vessastakaan.

Lämpömittari tykittää ennätyslukemia. Ei edes tuule. Minä rakastan merta ja tuulta, mutta niiden yhdistelmä on minulle liikaa. Tuuli nimittäin kasvattaa aaltoja. Minä nautin aalloista vain rannalta käsin.

Continue Reading

Täsä mää ny ole!

Täsä mää ny ole, sanoi loma ja levitti käsiään kohti aurinkoa. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nytkö se oli siinä, edessäni? Olinhan minä odottanut pitkään ja hartaasti. Olin unelmoinut sen saapumisesta. Siitä, miltä se tuntuu. Silti se yllätti minut kuten talvi yllättää autoilijat.

Jäykistyin.

Kui sää tommottos stressaantunu ole, se kysyi ja asetteli elohopean hellelukemalle. Sitten se kumitti taivaalta pilvet ja repi kalenterini pieneksi silpuksi. Se hieroi hartioitani ja siveli kuivahtanutta ihoani maitomaisella tuulella. Onk tää nyt hyvä, se kysyi ja asettautui riippumattoon seuraavaksi neljäksi viikoksi. 

Tää on erittäin hyvä! Vaikka en ymmärräkään miksi loma puhuu tarinoissani turkua?

Continue Reading

Tekstari, joka yllätti iloisesti! Mutta sitten…

Istuin ihan rauhassa sängyllä ja fiilistelin tulevaa matkaa Wieniin.  Sitten sain tekstiviestin, jota en osannut odottaa. Ylipäätään en odota tekstareita. Kommunikaatio tapahtuu nykyään Whatsappin välityksellä. Jos tapahtuu. Harvoin tuntuu sekään laulavan.

Mikä minussa on vikana?

Perinteinen tekstiviesti on muuten niin kuollut. Se tulee lähetettyä vain niille ihmisille, jotka eivät ole kovin läheisiä. Whatsapp on henkilökohtaisempi. Siinä on kuva ja kaikki. Sen lisäksi näet milloin vastaanottaja on lukenut viestin. Se kertoo aika paljon. Kuten sen, että henkilö on juuri sillä hetkellä ajatellut sinua. Piinaavuus puolestaan syntyy siitä kun viestin lukemisesta huolimatta siihen ei vastata. Silloinkin tulee mieleen:

Mikä minussa on vikana?

Continue Reading

Tähän on tultu!

Tekstin alla ale-koodi kelloon!

En pidä to do -listoista. En edes kauppalistoista. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että niiden tekeminen on järkevää. Kerran ajattelin, että muistan kyllä ostaa yhden maitopurkin ilman kauppalistaa. Ostin ainoastaan neljä pakastepitsaa. Joku kiteytti sen somessa varsin näppärästä: On ärsyttävää kun lähtee ostamaan luomuvihanneksia ja kotona huomaakin niiden olevan aivan tavallisia munkkeja.

Tiedän, että toisinaan ihminen tarvitsee listoja. Olen kyllä lukenut ajankäytön raamatun eli Anna Perhon Antisäätäjän. Kirjan mukaan fiksu ajankäyttäjä ei keskity siihen, mitä hän haluaa. Hän keskittyy siihen, mitä hän haluaa eniten.

Minä tiedän mitä kesältäni haluan eniten. Siksi teen ensimmäistä kertaa elämässäni kesäloman to do -listan. Maistan hieman oksennusta suussani. Tähänkö on todella tultu?

Continue Reading

Jalkapalloleskille

Urheilu yhdistää, sanovat. Minä sanon, että se myös erottaa. Hyvä niin, koska aina ei tarvitse innostua samoista asioista.

Istun helsinkiläisessä baarissa, koska meinaan kuolla nälkään. Minun lisäkseni baarissa on neljä naista. Ehkä heilläkin on nälkä. Muut asiakkaat ovat miehiä. He tuijottavat leukaperät kireinä suurelle ruudulle heijastettua jalkapallo-ottelua.

Ilmassa on enemmän testoteronia kuin Ridge Forresterissa.

Continue Reading

Ylioppilas, haahuile rauhassa

Tiedätkö sen tunteen kun olet juonut lasillisen punaviiniä ja alat muistella menneitä? Minulle kävi niin koulujen päättymispäivänä.

Istuin lattialla ja kaivelin laatikoita. Niistä löytyy yllättäviä asioita, jotka muistuttavat menneisyyden merkityksellisistä hetkistä. Vanha pompula, kuitti tai sytkäri on omiaan kasvattamaan sisällä vellovaa haikeuden tunnetta. Siinä on jotain maagisen ihanaa kun vajoaa surun, muistojen ja ilon sekamelskaan.

Päädyin selailemaan valokuvia. Tiedätkö, sellaisia paperisia versioita. Kyllä, niin vanha olen. Mainittakoon, että kuvat olivat kuitenkin värillisiä. Yhden kuvan kohdalla pysähdyin. Se oli ylioppilaskuvani.

Continue Reading

Viisautta odotellessa

Ikääntymisessä ei ole mitään kivaa. Se on sieltä ja syvältä. Väitän, että ikääntymistä rakastava ihminen valehtelee. Minä haluan ainakin jämähtää juuri tähän ikään. En halua vanheta ja kuolla vaan hillua tällä planeetalla niin kauan kuin huvittaa.

Ei voi olla liikaa pyydetty.

Sanotaan, että ikä tuo viisautta. Sitä odotellessa olen huomannut itsessäni muita muutoksia. En enää esimerkiksi siedä sekuntiakaan huonoa palvelua. En siedä sitä, että asiakaspalvelija piiloutuu sääntöjen taakse ja kohtelee minua massana. Säännöt on tehty rikottavaksi jos tarve niin vaatii.

Continue Reading
1 2 3 8